Harmaan Miehen Värikkäät Ajatukset

Nakkena pyöriminen on kohtuullisen suomalaista. Ei ole ainakaan ennen tuottanut ihan ylitsepääsemättömiä traumoja nähdä ihmisvartaloita luonnollisessa tilassaan, enkä usko että Harmaalle miehelle siitä koituu jatkossakaan päänvaivaa, ainakaan siinä mittakaavassa mitä esimerkiksi virtsakivet voivat tuottaa. Onko alastomuudesta tullut enemmän vai vähemmän tabu nykymaailmassa, jossa halutaan asettaa kaikki samalle lähtöviivalle (ainakin teoriassa), mutta kuitenkin jatkuvassa mielipidekirnussa pyörii varsinkin naisten nännit, miesten sukukalleudet ja muiden kohdalla varmaan molemmat tai ainakin kaikki. Harmaa mies avaa hieman havaintojaan kulttuurin muutoksesta, koskien alastomuutta ja miksi joku alastomuus on toista hyväksyttävämpää. Onko kyseessä ns. toisten oikeus eli poljetaanko tässä(kin) asiassa (ajanmukaista trendiä mukaillen) vain tiettyjä ryhmiä, vai onko kyseessä modernisoitunut ajatus siitä, mikä luokitellaan räävittömäksi kuin Amy Schumerin komiikka ja mikä pumpulisen hyväksytt

Elä sielussasi tämä hetki... Lämpötila miinus 16  celciuksen asteikolla. Ihoa hivelevä koillistuuli 11m/s, joka kyydittää tikarilta tuntuvia lumipiikkejä suoraan kylmettyneille poskillesi. Kevyesti kohmettuneet sormesi räpeltävät punaisia pahoilaisia mikroskooppisen pieneen mormuskan koukkuun. Selkäsi alkaa puutua ja kylmyys tulla läpi kuudesta kerrastosta huolimatta, koska pakkanen ja tuuli on raiskannut sinua avoimella jäällä jo yli kaksi tuntia. Saaliiksi 0,0kg kalaa, mutta kaksi aika todennäköistä tärppiä. Silti mielesi on zen ja aiot tehdä paluun jäälle heti kun vain tilaisuus sen sallii. Tätä on pilkkiminen parhaimmillaan ja pahimmillaan. Harmaa mies haluaa kannustaa kaikkia pilkkimään ja antaa ihan ilmaisia vinkkejä onnistuneeseen pilkkireissuun. 1. Varustaudu. "Pelimies ostaa ensin mailat ja opettelee vasta sitten pelaamaan." on vanha foininkialainen sananlasku, joka sopii pilkkihommiin kuin afroamerikkalainen 100m olympiafinaaliin. Hanki itsellesi tärkeimmät tavarat,

  Onneksi meillä on maailman ainoa totuuden mukainen informaatio tarjolla. Vai onko? Ylen uutiset ovat absoluuttinen totuus eikä sitä sovi kyseenalaistaa. Vai voiko? Myönnän, että ainakin minä uskoin kaiken kun Arvi Lind täräytti uutiset ilmoille ilman huumoria, selkä suorassa ja selkeällä Suomen kielellä, kuin oregonilainen lapsi joka silmät kiiluen luulee, että Suomen Korvatunturilta kotoisin oleva, Cola-juoman väreihin markkinointisyistä pukeutunut parrakas paksukainen sujahtaa savupiipusta survomaan sukat täyteen lahjoja ja lopulta karauttaa lentävillä poroilla taivaalle. Kannattaako uskoa kaikkea mitä tuuteista nykyään pusketaan? Onko tilanne se että kaikkialla muualla on valeuutisia, mutta meillä Härmässä ei? Olisiko jossain määrin järkevää ottaa huomioon median omat sorkkaeläimet ojassa ja tutkia asioita myös itsenäisesti, ennen kuin alkaa jakamaan uutisia totuuksina? Harmaa mies on nyt hieman huolissaan suomalaisten lähdekritiikin puutteesta. Kun meidän "ainoan oikean"

Onko Suomi maailman joviaalisin maa oikeasti vai onko tässä kyseessä klassinen "joka toiselle kumartaa, joka toiselle pyllistää" -efekti? Miksi meidän pitää olla ensimmäisiä kaikessa, miettimättä seuraamuksia? Voiko realiteetit huomioimalla luoda ilmapiiriä, jossa vastakkainasettelu ei kärjisty? Harmaa mies ymmärtää että Sveitsinä oleminen on täysin luonnollista ja monessa asiassa jopa suotavaa ainakin yksityishenkilön kohdalla, mutta realismia ei mielestäni ole pakko unohtaa. Minusta on alkanut tuntua siltä, että Suomi on kuin 5-vuotias hieman erityislaatuinen lapsi, jota vedetään perässä kuin Tanhupallon karvamatoa. Olisiko aika ottaa parhaat kärjet mukaan keskusteluiden lisäksi myös toimintaan, eikä jatkaa taistelua "hyvikset vs. pahikset" ilman kriittistä silmäilyä muunkin kuin persilmän kautta? Lauhkeana lampaana tunnettu Suomi on enää varjo entisestä hyvinvointivaltiosta, jossa kaikilla oli mahdollisuus ja myös velvollisuus osallistua yhteisen hyvän puolesta v

Kesäpessimismi on maailmalla täysin tuntematon termi, mutta suomalaisille se on kuin S-Mersun hierovat penkit; vakiovaruste. Harmaa mies pyrkii aina nauttimaan kesän tuomista iloista, vaikka myöntääkin että tämä edellä mainittu viheliäisen synkkä ominaisuus valtaakin mielen aina juhannuksen jälkeen kuin karavaanarit kesäisen nelostien. Mistä se johtuu, että me härmäläiset julistamme viikkoa ennen juhannusta, että "niin se päivä kohta lyhenee" ja "ens kuussa enää alle 5 kuukautta jouluun". Eikö meidän nimenomaan pitäisi nauttia tästä silmääkin nopeammasta vähälumisesta ajanjaksosta, eikä kastella henkisiä villasukkia etukäteen, loskan jo kolkuttaessa ovella 😁? Jos mikään muu ei auta kesäpessimismiin, niin tässä muutamia muistettavia ilonaiheita. 1. Uudet potut. Rakkaat länsinaapurimme toimittavat meille noita ihania tärkkelyspalleroita yleensä toukokuussa ja kotimaastamme hyvänä kesänä niitä tupsahtaa kesäkuussa. Mikä onkaan sen parempaa kuin nuo vetiset, ohutkuoris

Suvaitsevaisuus on kuin epätosi matemaattinen lauseke - vaikeasti ymmärrettävä, ainakin näin Harmaan miehen näkövinkkelistä. Ovatko tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus suvaitsevuuden mittareita sekä peruselementtejä? Onko suvaitsevaisuuden ohjesäännöt luotu pälyilemällä asiaa vain tetran yhdeltä sivulta? Voidaanko ajatella enää asioita faktuaalisien tai tieteellisten kakkuloiden läpi saatikka voidaanko olla nostamatta lippua salkoon, jos vaikka vähemmistön rooliissa kekkuloivat ilmastoaktivistit päättävät, ettei ahventa saa enää syödä eettisistä syistä? Harmaa mies on kiihtyvällä tahdilla putoamassa nykymaailman rahisevista rattaista, mutta mielestäni sitä ei saa tulkita suvaitsemattomuutena 😊. Aion siis avata tämän Pandoran lippaan vielä kerran, sillä mielestäni on suvaitsevaisuutta antaa ihmisten tehdä omia valintoja sekä seistä omien aatteidensa takana kuin vehryt tammi eikä tuputtaa omaa näkemystään ainoana oikeana mistään suunnasta. Kesä ja kärpäset ovat saapuneet ja sen

Tunneryöppy on kuin keväinen Kemijoki, jonka tulvaportit päästävät läpi valtavat massat eikä sitä pysäytä mikään. Paitsi sinä itse.  Olen kokenut tämän elämässäni muutaman kerran ja kokemuksena se on jotain niin voimakasta etten ole edes varma onko hyvä vai huono asia. Tuntuu siltä kuin mikään ei olisi kontrollissa, fyysisyytesi huojuu ja kilometritolkulla sisuskaluja pyrkii ulos mistä tahansa sopivasta tai sopimattomasta paikasta riippuen tunneryöpyn laadusta ja syystä. Olen luullakseni kokenut sekä positiivisen että negatiivisen ryöpyn jossain vaiheessa elämääni ja ne ovat antaneet minulle kyvyn tunnustaa itselleni, että olen elossa ☺️. Lääkäri kun en ole, enkä edes vale sellainen, niin en aio alkaa ruoppaamaan fysiologisia syitä tälle reaktiolle, vaan avaan hieman Harmaan miehen ajatuksia, jotka kimpoilevat kuin marmorikuulat blenderissä. Jopa omasta mielestäni tämä on kirahvin kokoinen klisee, mutta rakkaus aiheuttaa minulle tunneryöpsähdyksiä kenties useimmiten, joskin olen useimm