Itsekkyys - kirosana, hyve vai illuusio?
Itsekäs on sana, jolla ihmiset kuvaavat monesti monia eri ihmisiä tai ihmistyyppejä. Ainakin omaan korvaan itsekkyys särähtää negatiivisena kuin vanhan ajan filmirulla. Mitä kaikkea itsekkyys pitää sisällään ja milloin itsekkyys onkin itserakkautta tai itseisarvoa? Voiko itsekkyys olla myös hyvästä ja ovatko kaikki itselle tehdyt teot itsekkäitä vai olisiko niissä yhtää sijaa myös laveammalle ajattelulle? Aiemmin lupasinkin ottaa tämän jossain kohtaa tapetille ja nyt Harmaa mies haluaa tarttua härkää sarvista ja painaella suorinta tietä alastomana orjantappura pensaaseen, vain päästäkseen sieltä hengissä pois. Helposti mielletään itsekkyyksi ihmiseksi henkilö joka valitsee aina itsellensä suotuisia vaihtoehtoja. "Se aina ajattelee vain itseään." Ymmärrän täysin, mutta onko tuollaisessa tavassa yhtään hipua fiksuutta? Jos sinulta kysytään ilman tietoa seuraamuksista, että syötkö kupillisen paskaa vai ramen-keittoa, niin kumman valitset? Uskon jopa, että Kurikassa asuva suomala