Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2022.

Suomen juhlapyhät: Wappu!!

Kuva
Kellarin taimmaisen hyllyn päältä kellertynyt valkolakki päähän, pikkutakkia tai muuta fiksua niskaan sekä trendipöksyä kinttuihin ja sitten puuronsilmään eli kylille. Toisaalta hien, viinan sekä menneen kiiman hajuisiin, erilaisilla kangasmerkeillä koristeltuihin haalareihin verhoutuminen ajaa saman asian opiskelijoilla. Terassille ammutaan kelistä riippumatta ja rentoudutaan sekä iloitaan vaikka väkisin. Näin alkaa monien suomalaisten Wappu, tuo juhlista aattelisesti punaisin, mutta yhtälailla märkä kuin mikä tahansa juhlapyhä tai Tauskin lounas. Vappua pidetään perinteisesti työväen juhlana, mutta sillä on myös juhlittu kevään voittoa talvesta ja alkavaa satokautta. Kansainvälisesti merkitty juhlapäivä, joista me Suomessa otamme ilon irti meille sopivalla tavalla, räntäsateessa terassilla istumalla ja nauttimalla vuonna 1952 lanseerattua harmaata juomasekoitusta jäiden kera. Tämä saakin Harmaan miehen miettimään, olisiko syytä unohtaa nuo työväen perinteet tai kesän tulon juhlinnat

Urheilukevään helmet sioille

Kuva
Aurinko, putsatut kuivat tiet ja pidentynyt päivä. Siinä takuuvarmat kevään merkit, joka tarkoittaa mm. terassikauden alkamista sima-suille, auringonpalvojille ensimmäisiä pikmenttiin vaikuttavia säteitä, himohiihtäjille pohjoisen reissua ja meille monille penkkiurheilun mitalisteille päättymätöntä juhlaa. Lauantaina 23.4. ratkotaan saumojen lailla lentopallon Suomen mestari miehissä ja naisten kenties jo paria päivää ennen. Valioliiga, Serie A, La Liga ja moni muu jalkapallon huippusarja tulee kliimaksiin ja sen jälkeen mitellään vielä mestareiden liigan viimeiset ottelut. Kotimainen kiekkosarja elää elämänsä kevättä, kun uudesti syntyneet turkulaiset vahvistuksineen kohtaavat kestomenestyjän kirvespaitoineen upouudessa Nokia Areenassa. Molempia joukkueita yhdistää myös alueille ominaiset murteet, joista toinen on vähemmän ärsyttävä ja toinen täysin epälooginen 😊. Rapakon takana astetta (tai kymmentä) kovemmat kumilätkätaiturit esittävät taidetta, josta ei voi saada tarpeekseen. Tähä

Työelämän uudet kasvotko?

Kuva
Olen kuunnellut podcastia Junasta Jääneet, jossa kaksi kevyesti kehityksen hammasrattaista pois luiskahtanutta pohjanmaalaista fiksua herrasmiestä pohtii, oliko ennen hyvin? Olen monista tuon podcastin ajatuksista samoilla linjoilla, joskaan en ole hirveästi itse miettinyt muita aiheita. Mutta nytpä iski mieleeni tällainen höyhenenkevyt ja harsomainen pieni kokonaisuus kuin työelämä ennen ja nyt. On selvää, että työkulttuuri on muuttunut, mutta epäselvää on se onko se muutos hyvästä, vaikka se onkin väistämätön kun verottajan kouran rutistus? Aihe herättää minussa valtavan tunteiden hyökyaallon, mutta yritän pitää naputteluni edes jossain määrin rationaalisena. Olen työskennellyt työllistämisen parissa enemmän ja vähemmän 11 vuotta ja uskonkin, että minulla on jonkin moista kompetenssia jaaritella ja raapia aihetta niin sivusta kuin päältäkin. Väistämättä tulee verrattua omia haparoivia ensiaskeliani työelämässä nykykulttuuriin, vaikka sama olisi verrata kampiakselin ja pesäpalloräpylä

Yhteydenpidon sietämätön vaikeus

Kuva
  Mikä siinä mahtaa olla, että monella meistä on vaikeuksia pitää yhteyttä ystäviin, kavereihin tai sukulaisiin? Osuuko poissa silmistä poissa mielestä -sanonta tähän yhtä tarkasti kuin Juha Hirvi osui aikanaan? Vai onko kyse liian monipäisistä tuttava-armeijoista tai kenties ohjelmointi on mennyt joidenkin osalta pieleen ja sieltä on unohtunut yhteydenpidon koodit? Vaikka harmaa mies olenkin, minulla on ystäviä, kavereita ja tuttuja kertynyt sievoinen määrä, joihin pidän omasta mielestäni aivan liian vähän yhteyttä. Onko se merkki välinpitämättömyydestä vai onko kuulumisien tiheä vaihtoväli tarpeellista?  Omalla kohdallani kaveripiiri sijoittuu lähes joka kolkkaan Suomen niemeä, mutta myös rajojen ulkopuolelle, joten on sanomattakin selvää, etteivät itseäni karhuntaljan lailla lämmittävät live-kohtaamiset ole mahdollisia ainakaan 24/7 tyylisesti. Sitä suuremmalla syyllä tulisi pohtia, onko olemassa jokin määre aikavälille, kuinka usein tulee höpötellä lankoja eli nykyään ilmassa leiju