Tunneryöppy

Tunneryöppy on kuin keväinen Kemijoki, jonka tulvaportit päästävät läpi valtavat massat eikä sitä pysäytä mikään. Paitsi sinä itse. 

Olen kokenut tämän elämässäni muutaman kerran ja kokemuksena se on jotain niin voimakasta etten ole edes varma onko hyvä vai huono asia. Tuntuu siltä kuin mikään ei olisi kontrollissa, fyysisyytesi huojuu ja kilometritolkulla sisuskaluja pyrkii ulos mistä tahansa sopivasta tai sopimattomasta paikasta riippuen tunneryöpyn laadusta ja syystä. Olen luullakseni kokenut sekä positiivisen että negatiivisen ryöpyn jossain vaiheessa elämääni ja ne ovat antaneet minulle kyvyn tunnustaa itselleni, että olen elossa ☺️. Lääkäri kun en ole, enkä edes vale sellainen, niin en aio alkaa ruoppaamaan fysiologisia syitä tälle reaktiolle, vaan avaan hieman Harmaan miehen ajatuksia, jotka kimpoilevat kuin marmorikuulat blenderissä.

Jopa omasta mielestäni tämä on kirahvin kokoinen klisee, mutta rakkaus aiheuttaa minulle tunneryöpsähdyksiä kenties useimmiten, joskin olen useimmiten olen myös yksin ajatusteni kanssa silloin. Pasila animaatiosarjan Routalempeä siteeratakseni 'se on jännä' miten yksin ollessaan huomaa kuinka ison osan harmaasta ja värikkäästä elämästäni joku ihminen voi ottaa. Suomalainen mies kun ei puhu eikä pussaa, niin se väistämättä tuntee usein häpeää siitä, ettei osaa/muista tunnustaa rakkauttaan tärkeitä ihmisiä kohtaan (rakastan sinua vaimo ♥️). Suuni suoltaa todella laajalla otannalla aiheita kuin aiheita ilman minkäänlaista haastetta, mutta sitten kun pitäisi sanoa jotain tunteistaan niin se napsahtaa kiinni kuin krokotiilin kita antiloopin koipeen. On se nyt perkele, ettei sitä taitoa opi, vaikka parin päivän harjoittelulla sitä pystyy vaikka miekan nielemään.

Tuo voimakas tunne, jota rakkaudeksikin kutsutaan aiheuttaa myös hieman toisentyyppisiä tunnereaktioita mikäli kyseessä on jokin ulkopuolinen uhka rakastamaasi ihmistä kohtaan. Olen lukenut että sulka päässä 152cm pitkä ja poron vasan painoinen nainen olisi nostanut auton peränkin ilmaan saadakseen lapsensa pelastettua. Tätä kuvailisin kohtuullisen kovaksi tunneryöpyksi. Tämä sama adrenaliinipiikki voi iskeä kuin Thorin vasara mikäli läheisesi on hengenvaarassa tai häntä kohtaan on kohdistunut jokin muu yhtä "suloinen" asia. Pidän itseäni suorastaan ystävällisyyden sekä väkivallattomuuden tyyssijana ja ylipappina, mutta myönnän että olen tunneryöpyssäni halunnut kajauttaa jopa naishenkilöä käkättimeen

ilman etukäteispelkoa seuraamuksista. Olen mestarin lailla saanut nämä tunteet kuriin hyvin lyhyessä ajassa, ja uskonkin että vaikka tilaisuus olisi tuolloin tullut, olisin pakittanut tilanteesta kuin jänöjussi ketun nähdessään. Ja hyvä näin 😊👍. Tuollainen saatanallinen reaktio säikäyttää, koska sitä luulee olevansa aina zen-tilassa ja kuskin paikalla mitä aivojen tuottamiin tunteisiin tulee. Toivon että en koskaan paistattele iltapäivälehdessä ainakaan tunneryöpyn aiheuttamien harkitsemattomien touhujen seurauksena 🙈🙈. 

Avun saaneena on olo kuin virtsarakolla, jonka tieltä on raivattu golfpallon kokoinen munuaiskivi. Helpottunut ja rakastettu. Hyvät ystäväni ovat minua elämäni varrella auttaneet (lähimmäisteni lisäksi) paljon ja monesti niin pyyteettömästi, että tunneryöppy on tullut veropostin lailla, takuuvarmasti. Keski-ikäistyvät aivoni toivovatkin, että kun olen joskus ihmisiä auttanut he olisivat kokeneet saman. Auttamisessahan on kyse siitä, että kun apu osuu ns. "minttiin" on molemmilla osapuolilla niin endorfiininen olo, ettei tarvitse edes harkita hakevansa sitä oloa suomalaiseen tyyliin keinotekoisesti 'Pohjanmaan kautta'. Pyörittelepäs terävässä päässäsi ajatusta: Jos jokainen ihminen tekisi joka päivä ainakin sen yhden hyvän teon jollekin toiselle ihmiselle, niin olisi lähes väistämätöntä, että se osua napsahtaisi myös sinun kohdallesi. Eikö!? 😜

Antakaa tunteidenne ainakin välillä vallata jumalaiset kehonne, ettei ne ryöpsähdä hallitsemattomana ainakaan nakkikopilla pilkun jälkeen, Vitostien ohituskaistalla tai reality-ohjelmaa katsoessasi, sillä näissä tapauksissa joku saa kuonoon, pelti paukkuu tai joudut lähtemään tv-ostoksille.

"Tunteiden patoaminen on väistämätöntä ja välillä tarpeellista. Niiden purkaminen on elämää."

Terveisin Harmaa mies