Suomen pyöristetyt kulmat

Onko Suomi maailman joviaalisin maa oikeasti vai onko tässä kyseessä klassinen "joka toiselle kumartaa, joka toiselle pyllistää" -efekti? Miksi meidän pitää olla ensimmäisiä kaikessa, miettimättä seuraamuksia? Voiko realiteetit huomioimalla luoda ilmapiiriä, jossa vastakkainasettelu ei kärjisty? Harmaa mies ymmärtää että Sveitsinä oleminen on täysin luonnollista ja monessa asiassa jopa suotavaa ainakin yksityishenkilön kohdalla, mutta realismia ei mielestäni ole pakko unohtaa. Minusta on alkanut tuntua siltä, että Suomi on kuin 5-vuotias hieman erityislaatuinen lapsi, jota vedetään perässä kuin Tanhupallon karvamatoa.

Olisiko aika ottaa parhaat kärjet mukaan keskusteluiden lisäksi myös toimintaan, eikä jatkaa taistelua "hyvikset vs. pahikset" ilman kriittistä silmäilyä muunkin kuin persilmän kautta? Lauhkeana lampaana tunnettu Suomi on enää varjo entisestä hyvinvointivaltiosta, jossa kaikilla oli mahdollisuus ja myös velvollisuus osallistua yhteisen hyvän puolesta vetämään henkistä kivirekeä, jota itsenäisyydeksikin kutsutaan. Tuo reki on kuitenkin ollut meidän oma eikä aina ole mielestäni tarvetta raahata kaikkien muidenkin ahkiota, jonka pohja on vuorattu hiekkapaperilla. Suomi ja suomalaiset ensin on jopa korvamerkitty erään politiikan sanoin vaaralliseksi ajatteluksi, jota en pysty täysin miltään kantilta ymmärtämään. Harmaalle miehelle on herneenverson tavoin kiertynyt ajatus siitä, että Suomea ollaan integroimassa itsenäisestä valtiosta koko maailman ongelmien loppusijoituspaikaksi. On selvää että hyväosaisten pitää auttaa vaikeuksissa muita, mutta onnistuuko ainainen auttaminen, mikäli omat asiat eivät ole kestävällä pohjalla? Sama on verrattavissa yksityishenkilöihin, jotka oman hyvinvointinsa varjolla tekevät kaikkensa auttaakseen muita unohtaen oman terveytensä. Näistä on liian paljon mattoveitsen teräviä esimerkkejä, joissa loppuun palanut ihminen on lopulta taakka muille. Olen pohtinutkin aiemmin asiaa itsekkyys ja todennut että Suomen itsekäs ajattelu on kadonnut täysin, joka on tässä tapauksessa ehdottoman huono asia. Tätä samaa asiaa tulisi pohtia toki monessa muussakin valtiossa, yhteisössä ja liitossa, jotta peruspilarit olisi valettu tarvittavaan syvyteen, eivätkä ne notkahtelisi raskaiden taakkojen alla.

Olen vain kaveri, joka haluaa ääneen sanoa, että Suomen tulisi miettiä pyöristyneitä kulmiaan auttamisen suhteen ja vahvistaa jalkojaan sekä hioa kantit yhtä teräviksi kuin Herman Maierilla oli rinteessä dominointi aikoinaan. Sillä tavalla alamäet päästään turvallisesti ja vauhdilla määränpäähän. Atlaskivet ovat voimamiehillä pyöreitä, 

koska siinä halutaan mitata absoluuttista voimaa. Samaa ei mielestäni pidä noudattaa koko kansaa koskevissa asioissa, vaan kiviin on hyvä saada tartuntapintaa, jottei taakka lipsahda hyppysistä, kuin saippua vankilan suihkussa. Silloin on vaara, että taakkaa noukkiessa jotain sujahtaa sinne mistä lähtökohtaisesti tulee enemmän tavaraa ulos kuin sinne menee. 

Pyöreät muodot ovat kauniita, mutta niihin pitää saada sen verran kulmaa, ettei kaikki vyöry holtittomasti kohti kuolettavaa rotkoa.

Terveisin Harmaa Mies