Kotouttamisen myytti
Aloin miettimään tätä aihetta muutaman havaintoni perusteella. Yksi havainnoistani oli kotimaiseen laulukilpailu formaattiin osallistunut nuori nainen, joka kertoi insertissä tulleensa Suomeen 3 vuotta sitten. Hän kertoi kuinka uskoo mahdollisuuksiin, tulevaisuuteen ja onnistumisiin, kun vain jaksaa itse tehdä kovasti töitä. Hänellä on unelma saada ammatti ja elää Suomessa, vaikka ikävä kotimaahan onkin. Hän kertoi olevansa luonteeltaan positiivinen, ujo ja iloinen ihminen joka ei aio luovuttaa. Tämä rohkea neiti kertoi myös olevansa mukana kuorotoiminnassa sekä opiskelevansa sairaanhoitajaksi. Teki tämän kaiken muuten Suomen kielellä. Ei tule hänellä olemaan ongelmia kotoutumisen kanssa. Toinen havaintoni oli uutisissa pyörähtänyt haastattelu Suomeen muuttaneesta lukioikäisestä nuoresta, joka valmisteli itseään kirjoituksiin. Suomessa asumista takana pari vuotta ja vaihtoon tullessaan isäntäperheen suomalaiset lapset olivat suurena apuna yksinkertaisen Suomen kielen opettelussa. Nyt hän luki suomalaisia kirjoja, oppiakseen kirjoittamaan paremmin. Tuskin on syönyt kotoutuskukkarosta kovin isoa siivua hänkään. Kolmas havainto on ihan kotikulmiltani, jossa 
maahanmuuttotaustaiset nuoret kuluttavat kengänpohjia keskenään. Valitettavan usein vain sen takia, koska yhteistä kieltä ei löydy englannista saatikka suomesta. Näissä tapauksissa kotoutuksessa ovat olleet heidän vanhempansa, mutta toivottu lopputulos on todennäköisesti jäänyt saavuttamatta.
Tässä vaiheessa varmasti aiemmin kritisoimani mielensäpahoittajat varmasti jo lataavat moraalihaulikkojaan ja poistavat minut Facebook kavereistaan. En kuitenkaan aio olla sanomatta näitä, koska olen rehellisesti sitä mieltä, että verorahojamme tulisi ehdottomasti käyttää järkevämmin.
Pari päivää sitten Laukaan Vihtavuoren koulun rehtoria haastateltiin, koska säästötoimina olivat päättäneet uudelleenkäyttää oppilaiden tehtäväkirjat. Kierrätyksen ja ekologisuuden kannalta aivan huikea juttu itseasiassa. Hassua siitä tekee se, että oppilaat kirjaimellisesti pistettiin pyyhkimään kumilla kaikki tehtävien vastaukset pois seuraavaa vuosikertaa varten. Suorat menot aikuisten ulkomaalaisten kotouttamiseen on vuosittain satoja miljoonia euroja ja Suomessa syntyneet lapset 
kumittavat kirjoja tyhjäksi. Aikuisten maahanmuuttajien polkupyöräilykurssi maksoi muuten 130000€! Paljonkohan tuolla olisi Laukaalle saatu oppikirjoja?
Minä kyllä ymmärrän maahanmuuton hyvät puolet, sekä inhimilliset, että työperäiset. Maahanmuuttajat rikastavat kulttuuriamme ja ovat tulevaisuudessa yksi ratkaisu siihen, että saamme verotuloja lisää kotona makaaville kantasuomalaisille. Eli minä en ole maahanmuuttovastainen, jos maahanmuuttava henkilö on valmis kotoutumaan. Kotoutuminen ei tarkoita välttämättä sitä, että ihmisen pitäisi alkaa suomalaisittain juomaan Koskenkorvaa, sulkeutua omiin oloihinsa ja lopettaa avun pyytäminen. Lääkäriinkin mielestäni pitää mennä, ennen kuin se pää on kainalossa. Kotoutuminen minulle tarkoittaa sitä, että yksilö on valmis kunnioittamaan kulttuuriamme, johon kuuluu esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo. Moraalihaulikon kantajille tiedoksi: ei olla täydellisiä, mutta pitkällä verrattuna muuhun maailmaan. Kulttuurikunnioituksen lisäksi kyky kommunikointiin suomeksi tai minimissään englanniksi osoittaisi aitoa halua olla osa yhteisöä. Kielen opettelu muuten selkeästi lisää myös työllistymisen mahdollisuutta, jos joku ei sitä ole ajatellut. Ongelmalliseksi tämän kotoutuksen tosiaan tekee yksilöt itse, joita ei voi mitenkään pakottaa hyväksymään meidän kulttuuria vaikka rattaistoon syydettäisiin lisää satoja miljoonia. Raha ei motivoi ihmistä ellei hän itse sitä rahaa konkreettisesti saa. Kotoutumaton ihminen saa saman rahan kuin kulttuurin ja kielen opetteleva maahamme saapunut asukas. Yleensä vielä nämä jälkimmäiset eivät kaipaa kotoutuspalveluita, koska kotoutumisen paras kaveri onnistumiseen on yllätys yllätys, motivaatio.
Entinen räppäri ja Elastisen ex-aisapari Iso H jutteli erittäin järkeviä eräässä podcastissa sanoittaen rohkeasti ongelmia joita tunnistetaan, mutta joita ei saa sanoa ääneen ilman persuksi leimaamista. Persuhan on siis haukkumasana, jota saa käyttää esimerkiksi maahanmuuttokriittisestä ihmisestä. Puoluekannalla tai kannattamattomuudella ei ole siis mitään merkitystä. Joka tapauksessa ihailen 
ihmisiä, joilla on tunnetusta naamavärkistä ja poliittisen statuksen puuttumisesta huolimatta uskallusta tuoda näitä asioita esille. Tämän kaltaisten ajatuksien esille tuonti parhaassa tapauksessa johtaa siihen, että joku oikeasti miettii, että miten ei-motivoituneeseen ihmiseen käytetyt kotouttamisrahat jatkossa käytettäisiin Laukaalaisten oppilaiden kirjoihin. Jokainen Suomessa syntyneiden lapsien hyväksi laitettu lisäeuro on tervetullut ja toisaalta kotoutumishaluttomaan yksilöön maksamatta jäänyt euro on myös voitto yhteiskunnalle.
En kuitenkaan pidä kotouttamista huonona ajatuksena, mutta meidän tulisi tunnistaa motivoituneet ja mahdollistaa heidän menestyminen yhdessä omien kansalaistemme kanssa. En myöskään halua edes alkaa avaamaan Iso H:n puimia asioita siitä, ketkä kotoutusteollisuudesta hyötyvät, vaan alan perehtymään asiaan lisää itseäni kiduttaen. Kaikki me toki tiedämme, että sillä toiminnalla lypsetään veronmaksajaa, joista tulevaisuudessa kasvava osa tulee toki myös ulkomailta. Saa muuten nähdä milloin heille herää kysymys: Olisiko helpompi ostaa iPhone valtion piikkiin, kuin käyttää siihen koko kuukauden palkka.
Sana kotouttaminen on muuten vuodelta 1996. Juhlikaamme siis 30-vuotiasta tuhlaajapoikaa. Ja vuosikymmenistä kun puhutaan, niin 70- ja 80-luvulla suomalaiset maahanmuuttajat menivät sankoin joukoin Ruotsiin. En usko että saivat kotoutusta, vaan menivät ihan itse töihin ja opettelivat kielen.
Motivaatio on onnistumisen lähde ja toisten kunnioitus on kotoutumisen motivaatio.
Terveisin Harmaa mies
