Gösta Sundqvist - Suomalaisuuden sanoittaja

"Elämä on pitkä puutelista, se silloin tällöin täyttyy suudelmista. Elämä on elämää varten annettu, ja se on ihanasti sanottu." Näin tulkitsi mielestäni Suomen musiikkihistorian ylivoimaisin muusikko, säveltäjä ja sanoittaja Gösta Sundqvist kappaleessa 'Ihanasti sanottu'. Hänet tunnistetaan suomalaisten arjessa huomattavasti paremmin, kun heitetään ilmaan yhtyeen nimi Leevi and the Leavings. Hänen kanssaan yhtyeessä vaikuttivat Juha Karastie, Risto Paananen, Reijo Inna, Jari Malinen, Jarmo Leivo, Markku Mattila sekä Niklas Nylund kaikki omilla aikakausillaan, mutta käytännössä kaikki kunnia tulee vierittää Gösta Sundqvistin harteille. Tämä visionääri ja multilahjakkuus kuoli ihan liian aikaisin, mutta kerkesi luoda käsitteen, jota ei tulla unohtamaan koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Haluankin osoittaa vilpittömän kiitollisuuteni hänen työstään nostamalla esiin hänen kappaleitaan ja niiden merkitystä elämässäni.

Ajatelkaa jo Göstan luomaa ensimmäistä single julkaisua 'Mitä kuuluu Marja-Leena' -kappaletta. Tämä kappale kertoo raastavasta sekä vilpittömästä rakkaudesta ja kaipuusta, jonka vain suomalainen mies osaa tuntea. "Tänä iltana tyhjeni kaljakori, kun sun vanhaa kuvaa mä katselin. Sua koulussa rakastin salaisesti, koska olin niin ujo ja hiljainen. Ehkä juuri siksi näin kauan kesti, ennen kuin kehtasin kertoa sen." Tuo lause pitää sisällään sen perisuomalaisen miehen irvikuvallisen stereotypian puhumattomasta ujosta juntista.

Jokainen teistä löytää sisältään ala- tai yläkouluikäisen kevyesti epävarmuudella kuorrutetun nuoren, joka katselee ympäristöstään mallia ja toivoo olevansa kaikkea muuta kuin on. Kappaleessa 'Muotitietoinen' Gösta kuvastaa upeasti sitä epävarmaa poikaa, joka haluaa 

hyväksyntää ja elää omassa häilyvässä harhassaan toivoen, että hankitut pussimallin Jamekset saavat naiset luopumaan omistaan. Itsevarmuus ainakin koki ydinreaktiomaisen pamauksen, koska 'Tuntuu ihanalta huomata itsekin, kuinka vaatteet tekevät popparin, kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton." Tämäkin kappale on elänyt 46 vuotta, eikä se ole kulunut edes polvista.

Vuonna 1981 Gösta eli pitkällä tulevaisuudessa ja kuvaili täydellisesti kehityksen tuomaa lume-onnea kappaleessa 'Onnelliset'. "On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni, videonauhuri, pakastin, kahvinkeitin" jne. Mies on hankkinut kaikki hilavitkuttimet ja näin ollen pönkittänyt omaa vastuutaan kodin huolehtijana. "Kerää kynttilät pois, emme tarvitse nyt romantiikkaa, kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa." Tuo nerokas lause, joka sopii nykyaikaan kuin nyrkki siihen kuuluisaan silmään, toistuu todella monessa kodissa edelleen 45 vuotta myöhemmin. Nainen on onnellinen miehen tuomasta arjen luksuksesta, tai näin mies tämän asian ainakin ylpeänä käsittää.

Yksi eniten kyynelkanavia härnäävistä kappaleista Gösta on kirjoittanut vuonna 1982, jossa mies ja nainen vuoropuhelun tavoin perkaavat läpi yhteistä historiaansa. Tapa, jolla tämä suomalaisuuden tulkki on kirjoittanut ajatuksensa yksinkertaisen kompin päälle, on käsittämättömän riipaisevan todellinen ja samaistuttava. Tuhannet ihmiset tuntevat jotain erikoista tämän veisun kuunnellessaan yhtä varmasti kuin rasvaisista sormista lipsahtanut avain sujahtaa kaivonkannen ritilöistä sisään. "En näe sinua enää, juna kauas pois minut kuljettaa, silti tunnen sinun istuvan penkillä mua vastapäätä." Kappale kantaa nimeä 'En tahdo sinua enää'

Raha ja rakkaus -albumi on täynnä hohdokkaan kuninkaallisia värssyjä, joten hieman jopa mietityttää nostaa esiin sieltä se tunnetuin eli 'Poika nimeltä Päivi', mutta tämäkin biisijärkäle on ollut 40 vuotta aikaansa edellä kaikin tavoin. Taideteoksessa Gösta pohtii miltä tuntuu kun et sovi mihinkään muottiin ja tuohon aikaan ajatus oli ihan eri tavalla validi kuin nykyään. Meikkaavan miehen taakka tai vastaavasti pystytukkaan ja miesten farkkuihin sonnustautuneen neitosen epätietoisuus itsestään paistaa läpi tästä laulusta kuin Pamelan nisät Baywatchin aikoina. Upeaa pohdintaa omasta olemuksesta, johon molemmat sukupuolet voivat maalata oman tarinansa. "Ihmiset mulle sanoi niin, jos et muutu voit joutua helvettiin."

Seuraava levy Perjantai 14. päivä vuodelta 1986 onkin sitten viimeistään terässinetti ikuiselle merkitykselle Suomen kansan korvissa. Kappale Viisas talonmies kiteyttää 

kerrostaloasumisen kliseet täydellisesti "En tahdo tietää liikaa ongelmista muiden ihmisten. Ne kaksi vanhaa piikaa hoitavat puolestani sen." Toisaalta levyn seitsemäs raita Pohjois-Karjala ei sitaatteja kaipaa, vaan siinä nivoutuu yhteen ympäri Suomen kukoistava jatkuva kaipuu pois kaupungin karusellista. Lisäksi sävellys joka kantaa nimeä Elämää ikkunan takana napsahtaa henkilökohtaiseen venttiiliin upeasti. Kuusi kautta viisi.

Vauhti hittien osalta vain kiihtyi Soulin olympiavuonna 1988, kun eetteriin tärskähtähtänyt lätty nimeltään Häntä koipien välissä heitti ikuiseen radiokiertoon mm. hitit Elina, mitä mä teen?, Mäyrä, Rin Tin Tin ja Teuvo, maanteiden kuningas. Eikä saa unohtaa surullista tulkintaa vanhan piian Amalian nimikkorallia, josta useat löytävät veripumppua kiihdyttäviä lausahduksia.

Yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä ja myöskin versioituja kappaleita on eittämättä levyn Musiikkiluokka (1989) kahdeksas raita, jossa työpaikan sonni, porsas sekä apina seikkailee toimistotyttöjen salaisissa unissa ja kaikkien kanssa vehtaa. Myöskin Helsinki oli Göstän nerokkuuden mukaan hetkisen kaunis, kun lunta sataa ja valkoinen on maa. Tämä kymmenen kappaletta syönyt mestariteos tunnetaan aivan yhtä huonosti kuin Afrikan sisällissotien kuolonuhrit.

Yhtyeen ensimmäinen joulualbumi Varasteleva joulupukki onkin sitten joulumusiikin Ferrari, Cadillac, Porsche, Lamborghini ja Bentley yhdessä. Kukaan ei ole Suomen musiikkimenneisyyden aikana uskaltanut kertoa tarinaa salatuista jouluista, jotka vitsien muodossa kuitenkin suhistelevat meidän jokaisen korvissa. Uskomatonta tunteita herättävää tulkintaa, vaikka joulusi olisivat olleet pelkkää pumpulia tai Koskenkorvaa sisältävää perheaikaa. Kuunnelkaa rakkaat ihmiset tätä levyä ja verratkaa niitä klassisiin joululauluihin, jotka ovat kuluneet kuin papalta saadut perintökalsarit. "Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua." 

Seuraavat kolme levyä (Raparperitaivas 1991, Turkmenialainen tyttöystävä 1993, Rakkauden planeetta 1995) myivät kaikki kultaa tai platinaa vaikka yhtyeen yksittäisten levyjen myyntejä ei ole koskaan tarkkaan tilastoitu. Albumit ovat imaisseet nimikkokappaleidensa lisäksi muun 

muassa höyhenen kevyet raskaansarjan hitit kuten, 'Tikapuut taivaaseen', 'Miranda', 'Toteemipaalu', 'Mieletön Melinda', 'Pohjoisen taivaan alla', 'Kyyhkynen ja kyykäärme', 'Sunnuntaiksi San Franciscoon', 'Rakkauden työkalu' ja 'Itkisitkö onnesta'. Tämä edellä mainittu hittipläjäys viimeistään antaa kuvan Göstan nerokkaasta suhtautumisesta elämään ja kyvystä kuvailla arjen tavallisia asioita tavalla, joka saa kenen tahansa fiksun ihmisen sielun kiemurtelemaan tyytyväisyydestä.

Pitkäsoitot vuosilta 1996-2003 ovat jatkoa tälle saagalle, jonka merkitystä Suomalaisessa musiikissa ei voi liikaa korostaa. Jos joku sivistymätön moukka ei tunne kipaleita kuten 'Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen', 'Syntisen kaunis mies', 'Eldorado', 'Sininen koira', 'Ihanasti sanottu', 'Tiskirätti', 'Tallinnan laivalla', 'Mitä sä meinaat?', 'Käsipohjaa' tai 'Toiveunta', hänen tulee mennä syvästi itseensä ja ottaa haltuun nämä aivan upeat tulkinnat myös elämää pienemmistä asioista. On suorastaan käsittämätöntä, miten ihmisten mieleen on jäänyt ainoastaan yksi kokoelmalevyllinen megalomaanisia hittejä, joka kantaa nimeä Keskiviikko 40 ensimmäistä hittiä. Pitäisi olla peruskoulun opetusohjelmaan rustattua velvollisuus tutustua myös Torstai... 40 seuraavaa hittiä -kokoelmaan, jonka kappaleet eivät häpeä yhdenkään artistin tuotannon rinnalla, vaan nousevat sieltä esiin kuin kalpeakasvoinen sprintteri 100 metrin olympiafinaalissa. 

Tämä suomalaisuuden supersankari nimeltään Gösta Sundqvist tulisi huomioida valtiollisessa kalenterissa vähintäänkin omalla päivällä, eikä olisi lainkaan ylimitoitettua omistaa koko viikko kunniaksi Suomen musiikkihistorian suurimmalle vaikuttajalle. Leevi and the Leavings esiintyi ainoastaan yhden kerran virallisesti livenä Euroviisukarsinnoissa vuonna 1981, mikä lisää entisestään ymmärrystä siitä vaikutuksesta, minkä kyseinen yhtye on tehnyt. Voitte vain pienissä mielissänne miettiä mitä olisi tapahtunut, jos kyseinen huippuorkesteri olisi ollut framilla tänä päivänä. Mikään yhtye ei myisi Olympiastadionia niin montaa kertaa täyteen kuin tämä kokoonpano. Jokaiselle keikalle vielä riittäisi eri hitit, eikä tunnekuohujen valtamerelle näkyisi loppua yhdessäkään sielussa.

Muun muassa Egotripin, Maija Vilkkumaan, Viikatteen, Maj Karman, Paula Vesalan, Happoradion ja Maustetyttöjen kaltaiset musiikin kovapanosammuntojen luodit ovat julkisesti kertoneet tämän kyseisen virtuoosin vaikutuksesta elämäänsä ja uraansa. Se kertonee riittävästi siitä arvostuksesta, josta jokainen prosentti on ansaittua.

Kantakaa oma kortenne kekoon, mikäli tunnette yhtään ylpeyttä olla suomalainen, ja kuunnelkaa tämän suomalaisuuden sanoittajan luomia kertomuksia.

Kauan eläköön Gösta Sundqvistin muisto. Eläköön, Eläköön, Eläköön!!!

Elämä antaa paljon. Leevi and the Leavings antaa elämälle ohjeet.

Terveisin Harmaa mies