Miksi kiusaatte?
En usko että olen ollut monien silmissä paha kiusaaja, mutta tiedän että olen kuulunut porukkaan joka oli suosittu ja meillä oli ydinpommin varmasti aika-ajoin kaikkivoipa olo, emmekä ajatelleet tekosiamme. Teimme jopa omasta mielestämme humoristisen lyhyt elokuvan, joka perustui saman koulun oppilaiden ominaisuuksiin. Mieleni (eikä ilmeisesti muidenkaan) ei ollut tarpeeksi kehittynyt tajuamaan sitä tosiseikkaa, että kaikki eivät kestä kiusaamista yhtä hyvin kuin vaikka itse kestin. Olen käynyt 3 eri ala-astetta, tullut uutena poikana uuden asuinkaupungin yläasteelle ja ollut ihan menestyvä oppilas, joten on sanomattakin selvää, että kiusaamisen siemenelle tässä on ollut aika otolliset kasvuolosuhteet. Ilmeisesti vielä pappani suku on kotoisin Venäjän Karjalasta ja itse olen syntynyt Ruotsissa. Tämä tieto olisi toiminut apulantana tässä yhtälössä, joten sen päätin jättää kertomatta tuolloin. Kiusaajani olivat lähtökohtaisesti vanhempia oppilaita ja meidän aikaanhan oli 
normaali käytäntö, että vanhempia kunnioitettiin tai hieman pelättiinkin. Vanhemmilla tarkoitan siis kaikkia itseä vanhempia ihmisiä. Auktoriteettikäsitys oli meille taottu valuraudasta, eikä sitä kyseenalaistettu kuin poikkeustapauksissa. Esimerkiksi äidinkielen opettajamme oli yksi koulumme kiusatuista. Onneksi toki ainoa opettajista, sillä niistä tunneista ei jäänyt kenellekään mitään hyvää käteen, eikä päähän. Toisaalta muistan liudan opettajia joiden sana oli laki ja kenties jopa siitä pari naksua ylemmäs. Opettajilla oli tuohon aikaan valtaa ja kunnioitusta, sekä työkalupakissa keinoja joilla oppilaat saatiin kuriin. Väitän että kurittomuus koulussa lisää kiusaamisen riskiä.
Aikuisten ihmisten kiusaaminen onkin sitten ihan eri juttu vaikka se voi hyvinkin kummuta tuolta kouluajoilta. Tuota lasten ja nuorten kiusaamista on piirun verran helpompi ymmärtää, sillä porukan paine, yhteisöllisyys ja ymmärtämättömyys luovat yhdessä aihiot kiusaamiselle. Tämä ei silti poista yksilönvastuuta, eli tuon taakse en mene nyt enkä tulevaisuudessa. Kun täysi-ikäinen tai mieluummin vaikka yli kolmekymppinen aikuinen huorittelee jotain nettipalstoilla, haukkuu julkisesti toisten ihmisten ulkonäköä tai vaikka antaa koko maailman ymmärtää, että pitää sitä yhtä Jarmoa älyllisesti vajaana, on syytä miettiä mitä tämä henkilö tästä saa? Paraneeko hänen oma peilikuvansa sillä, että hän avoimesti uskottelee olevansa parempi? Vai kuvitteleeko hän, että haukkumalla pystyy jotenkin 
hankalottamaan toisen menestystä? Nämä ovat kysymyksiä, jotka vääjäämättä jäävät ilman vastauksia elleivät he itse sitä kerro, ja tuskinpa kertovat. Sellainen viiltävä analyysi tästä voidaan kuitenkin rakentaa, että nämä räkyttävät rakkikoirat eivät elä hyvien käytöstapojen tai meidän länsimaisen kulttuurin mukaan arvostaen toista. Saako siis muuten haukkujia kiusata ja nimitellä esimerkiksi rakkikoiriksi? Ei, mutta jotenkin hyväksyttävämpää se on. Paras tapa kuitenkin vaimentaa ja käsitellä kiusaamista on puuttua siihen. Kun siis näet, että joku kiusaa, ole vastuullinen aikuinen ja mene rauhallisesti tilanteeseen ja lopeta se. Tapoja on monia, mutta yksi parhaista on olla itsevarmasti kiusaajan yläpuolella ja kyseenalaistaa hänet sekä kysyä miten voisit häntä auttaa. Aikuisten maailmassa kiusaaminen on usein erimuotoista ja ilmenee useimmiten sanallisena, mutta näihinkin voi puuttua. Ota siis vastuu itsestäsi ja estä omilla pienillä teollasi kiusaamista sen minkä pystyt.
Kiusaamiselle ei siis ole todennäköisesti tulossa loppua, joten meidän kannattaa ajatella asiaa hieman laveampien kakkuloiden läpi. Poiskatsominen ei ole ratkaisu, sillä kiusaajien aivot eivät siihen reagoi. Älyllinen kohtaaminen kiusaajan kanssa taas saattaa antaa sille sysäyksen ajatella, ettei hänen toimintansa tosiaankaan hyödytä ketään, ei edes häntä itseään. Yksi tehokkaimmista keinoista on se kun kiusattu nostaa leukaa entistä ylemmäs, kävelee ryhdikkäästi eikä reagoi millään tavalla. Silloin kiusaaja tajuaa usein pienuutensa ja parhaassa tapauksessa lopettaa siltä seisomalta. Näin minäkin pääsin eroon kiusaajistani. Viime kesänä jutustelin yhden kiusaajani kanssa ja voin sanoa, että en tuntenut katkeruutta, vihaa tai mitään negatiivista. Päinvastoin. Oli mahtavaa kuulla että hänellä menee paremmin kuin joskus aiemmin.
Oletan, että suurinosa tämänkin sekavan tajunnanvirran lukijoista käyttäytyy asiallisesti, mutta jos siellä sattuu olemaan kiusaajiakin paikalla niin tässäpä teille.
Hei kiusaaja.
Halusin kirjoittaa sinulle vielä kirjeen, koska koen, että tarvitset myös kuuntelijaa. Muista, että se tuntematon henkilö netissä ei tunne myöskään sinua, joten ei hän juurikaan anna arvoa kommentillesi hänen läskeistään tai harvoista hammasväleistään. Jos hänen ystävänsä näistä huomauttaa negatiiviseen sävyyn, häntä saattaa kiinnostaa, joskin tämä ei ole todennäköisesti tulevaisuuden ystävä. Eli haluan kertoa, että tuhlaat kallisarvoista aikaasi täysin jonninjoutavaan hommaan. Käytä tuo kyseinen energia omien lapsiesi, sukulaisten lapsien tai vaikka omien ystäviesi/läheistesiesi suojelemiseen ja hyvinvointiin. Tai mikäli koet, että itselläsi on paha olla ja se purkautuu nettihuuteluina, niin muista ettei se ole sen Erika Vikmanin rintojen tai Arttu Wiskarin miehekkään masun vika. Eikä joku itsestään valokuvia someen ottava nainen ota niitä sen takia, että saisit pitää häntä prostituoituna vaan hän kenties nauttii siitä itse kun häntä kuvataan. Ihminen altistaa toki itsensä arvostelulle, mitä enemmän hän on julkinen, mutta arvostelijoiden (eli sinunkin) tulisi muistaa, että arvostelun voi pitää myös asiallisena ja vaikka omassa piirissäsi. On sinun oikeus toki olla tykkäämättä kaikista, mutta velvollisuus myös olla loukkaamatta ketään. Tämän yhtälön kun jokainen tajuaa, niin ollaan jälleen 
erinomaisen äärellä. Lopeta siis tuo hömpötys ja tee itsestäsi tykättävämpi hymyillen ja välittäen itsesi lisäksi muistakin. Jätä siis mölyt mahaasi. Jooko?
Ole hyvä, älä kiusaa.
Terveisin Harmaa mies
