Sukupuolten ja seksuaalisuuden sekamelska

On aika pistää ajatukseni tästä ihan käsittämättömiin äärimmäisyyksiin venyneestä sukupuolien ja seksuaalisen suuntautumisen keskustelusta tikun nokkaan kuin Chilillä ja sulatejuustolla kyllästetty Wilhelm leirinuotiolla. En ole tätä aihetta varsinaisesti vältellyt, mutta olen aiheesta niin hämilläni, etten ole tiennyt miten esittää julkisesti kysymyksiä ilman, että menetän ystäväni, tuttavani, työni ja mahdollisuuteni normaaliin elämään, sillä konservatiivisen tai ainakin yksinkertaisen mielipiteen kertominen tästä aiheesta on sama, kuin laittaisit "I support Nato" - paidan Duuman vierailulle... Poliittinen itsemurha. Aion sen silti nyt tehdä ja toivon ymmärrystä teiltä, jotka ovat täysin eri mieltä kanssani 💖.

Aloitetaan sillä, että esitän teille muutamia termejä ja niiden selityksiä. Kaikki ovat suoria lainuksia SETA:n sivuilta. 

Biseksuaalisuus. Biseksuaali eli biseksuaalinen henkilö kokee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa sekä samaa että eri sukupuolta olevia kohtaan. Joillekin vetovoiman kohteen sukupuolella ei ole merkitystä.

Omniseksuaalisuus. Omniseksuaali tuntee vetovoimaa kaikkia mahdollisia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan. Vetovoiman kohteen sukupuolella on hänelle merkitystä.

Panseksuaalisuus. Panseksuaali eli panseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa ihmisiä kohtaan heidän sukupuolestaan riippumatta. Panseksuaalille kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Monet panseksuaalit kokevat, että termi vapauttaa luokittelemasta vetovoiman kohteita sukupuolen mukaan. 

Polyseksuaalisuus. Polyseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetoa monia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan."

Ensimmäinen kysymys kuuluu, onko näistä maalaisjärjellä löydettävissä kuinka suuria eroja? Onko näille siis olemassa joku ohjeistus, miten se 13-vuotias Minna-Petteri osaa tunnistaa itsestään sen hänelle ominaisen seksuaalisuuden siinä itsensä tutkiskelun eli ensimmäisten masturbaatiokokemuksiensa ohessa? Onko ihmisen sukupuoleen tai ikään katsomatta pakko päättä onko hän lintu vai kala? Sitten kun tähän lisätään kymmeniä sukupuolia sekä järjetön määrä termistöä, miten ketäkin saa kutsua, on kovinkin helppoa ymmärtää hämmennys monissa nuorissa, jotka hormonien hyrrätessä löytävät itsestään kysymyksiä, jotka ovat yhtä johdonmukaisia ja selkeitä kuin jenkkifutiksen säännöt sekä pelikuviot ensikertalaiselle. Olisiko meillä aikuisilla siis yhteiskunnallisesti syytä oikeasti miettiä lasten ja nuorten etua, eikä keksiä jatkuvasti uusia sukupuolia tai seksuaalisten kohteiden määritelmiä, vaan antaa vaan kaikkien olla omia itsejään ilman tätä "väkisin lokerointia"? Olemmeko me oikeasti helpottamassa tulevaisuuden aikuisten oloa ja elämää vai kentties aiheuttamassa ristiriitaisia ajatuksia?

Sukupuolia on biologisesti ihmisrodussa kaksi ja kolmas voidaan ajatella olevan olemassa, joskin se on kromosomivirhe eli poikkeama geneettisessä kehityksessä niin kuin värisokeus, albinismi tai muu vastaava. Näissä ei ole siis mitään vaarallista ja se on myös kohtuu harvinaista. Yhtälailla poikkeus vahvistaa säännön tässäkin asiassa. Makuasioista voi kiistellä, faktoista ei. Siksikin tämä sukupuolien sekamelska saa minulta kannatusta kuin Jussi Halla-aho sai Vihreiltä tai oppositio Venäjän vaaleissa.

Ei-binäärinen sukupuoli-  identiteetti on pelkästään sanahirviönä sellainen, ettei kenenkään lapsen tai nuoren pitäisi käyttää sekuntiakaan ajatuksiin siitä mitä se mahtaa tarkoittaa. Se että aikuiset ihmiset ovat luoneet sukupuolirooleja sen mukaan miten ovat itse oman persoonansa kokeneet, ei voi ohittaa tai edes haastaa biologiaa muuttamaan käsitystään siitä onko sukupuolia enempää. Kaikki elollinen elämä nojaa lisääntymiseen, johon tarvitaan kahden eri asian liitos, josta syntyy uutta. Mm. merihevoset ovatkin aikaansa edellä ja voivat tarvittaessa hoitaa hedelmöityksen myös itse, mutta edelleen kyseessä on kahden erilaisen kromosomin ja/tai solun yhteispeli. Eläinkunnassa esiintyy tätä molempien sukupuolien biologista versiota yllättävän paljon (esim. joillain kaloilla/kotiloitoilla/lieroilla) ja tätä kutsutaan hemafrodiitiksi. Tässä tapauksessa elollinen olento pystyy siis toimimaan sekä naaraana että koiraana, mutta ei sukupuolettomana. 

Tämä laajeneva sukupuoliroolitus on muutenkin aika ristiriidassa sen aatteen kanssa, että kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia. Se että kaikilla on tällä vauhdilla ihan itse keksimä sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sitä, että kaikki haluavat nimenomaan erottua erilaisuudella, joka ajaa taas-arvoa väkisin väärään suuntaan. Parasta taas-arvoa olisi se, ettei kenenkään tarvitsisi selitellä kuka tai mikä on, vaan kaikki saisivat nimenomaan olla juuri sellaisia kuin haluavat, ilman että heidän pitäisi tunnistautua termistöin. Vertaan tätä siihen, että kasvissyöjät kertovat, että ovat vegaaneja/lakto-ovoja tms., mutta sekasyöjä ei kerro olevansa omnivoristi. Minulle on siis väistämättä tullut olo, että seksuaalisuus ja sukupuoliroolituksien äärimmäinen erilaisuus on trendikästä ja sitä pidetään suvaitsevuuden nykyaikaisena maksimisuorituksena. Koen itse tässä valossa olevani Grey-seksuaali, eli tunnen heteron lailla vetoa miehenä naisiin, mutta pystyn toteamaan että George Clooney on komea mies ilman että housuissani värähtää. Täytynee soittaa SETAlle ja pyytää lisäämään seksuaalinen suuntautumiseni listalle 😏.

Tämä kaikki erilaisuuden äärikärjistäminen on havaittavissa myös nykyajan markkinoinnissa, jossa yritys toisensa jälkeen haluaa huomioida erilaisuutta, jopa niin räikeästi, että se on väistämättä herättänyt varmasti kummastusta yhtä paljon kuin musta Mannerheim. Etsikääpä nykyään mainos, jossa ei ole homo/lesbo/tms. -paria, maahanmuuttotaustaista ihmistä, liikuntarajoitteista tai muuten massasta poikkeavaa ihmistä? Tai katsokaa Tosi-tv ohjelmaa missä ei ole huomioitu osallistujissa sitä, että kaikki edellä mainitut seikat on täytetty. Se että erilaisuus on rikkautemme, ei pidä eikä saa unohtua, mutta onko sitä yhtään sen tärkeämpää toitottaa kuin sitä omaa syömistottumusta tai uskontoa ovelta ovelle? Emmekö ole jo siinä vaiheessa, että ymmärrämme erilaisuutta? Ja uskokaa pois, koskaan ei ole sitä tilannetta että kaikki ymmärtäisivät, joten sitä on turha tavoitella sen enempää kuin konfliktivapaata maailmaa. Valitettavasti.

Olenkohan ainoana ihmisenä sitä mieltä, että tämä sukupuolten ja seksuaalisuuden sekamelska on saanut aikaan hämmennystä ja kenties astunut omaan miinaansa? Tunnen homoja, lesboja ja sukupuolta vaihtaneita henkilöitä, enkä todellakaan koe heitä sen erityisemmiksi kuin perinteisiin sukupuoli ja seksuaalinormeihin nojaavia tuttaviani, vaan he ovat ihan samalla viivalla. Arvostan heitä heidän käyttäytymisensä mukaan, en mahdollisimman erikoisen termin mukaan. Ihminen on ihminen vaikka hän kokisi olevansa pingviini tai mehu-maija, eikä sillekään henkilölle keksitä uutta rotua. Antakaa ihmisten ja biologian olla rauhassa sitä mitä ovat. 

Ei tarvitse keksiä lisää numeroita, koska nykyisistäkin saadaan ääretön.

Terveisin Harmaa mies