Pääpäiväministeri?

Otetaan nyt sitten kuitenkin suurennuslasin alle tämä vellova keskustelu pääministeristämme sekä ministeriydestä yleisesti. Yritin tätä aihetta välttää, sillä on mielestäni kovinkin turha aihe varsinkin siitä näkökulmasta mistä sitä nyt lähestytään eli surkein perustein puolesta tai vastaan. Harmaalla miehellä on tähänkin vähemmän yllättäen näkemys ääripäiden välistä, joskin myös selkeä mielipide asioiden tolasta huomioimatta asianomaisten sukupuolta tai muuta statusta.

Väistämättä tulee verrattua maamme johtajia aina edeltäjiinsä ja tietysti niihin mahdollisiin inhokkeihin tai suosikkeihin, joka sinänsä ei ole tietysti oikea tapa antaa neutraalia mahdollisuutta uudelle syvienkansanrivien keulakuvan hoitajalle. On kuitenkin käytännössä mahdotonta olla vertaamatta tämän profiilin ihmisiä, kuten on myös mahdotonta syödä munkkia nuolematta huuliaan. 

Ihminen joka hakeutuu ministerin pestiin on toivottavasti A)  pätevä, fiksu ja looginen B) puhtaan taustan omaava C) taitaa hyvän ulosannin D) tietoinen siitä että hänen tekemisiään seurataan teki hän mitä tahansa. Nykyinen pääministerimme täyttää selkeästi ainakin kohdat C ja B. Se että täyttääkö hän kohdan A on itselleni epäselvää, joskin uskon fiksuuteen, mutten toisaalta loogisuuteen. Kohta D onkin sitten kinkkinen kuin neljännen asteen yhtälö, sillä toisaalta tuntuu ettei hän välitä, toisaalta kaikki tuntuu puoliksi suunnitellulta ja ajoittain tuntuu ettei hän ollenkaan ymmärrä olevansa koko kansan polttopisteessä. Mitä siis ajatella? 

Suomi elää näin maallikon silmissä kautta aikojen pahinta talouskriisiä kiitos tömäkän flunssan ja rakkaan itänaapurimme, jotka molemmat omalla toiminnallaan ovat saaneet hallituksemme valuttamaan savet pöksyyn useassa eri muodossa. Varsinkin Venäjän hyökkäys Ukrainaan on valtava katastrofi ja täysin käsittämätön ratkaisu jopa pikku-Vallulta, joten ainakin osittain siihen upotetut varat ovat luonnollisesti ymmärrettävissä. Olen tässä plärännyt viimeisen parin vuoden aikana artikkeleita mahdollisimman monelta tuottajalta koskien taloustilannetta sekä tukieurojemme määränpäitä ja tullut siihen tulokseen, että nyt Tytti Tuppuraisen pitäisi olla onnesta soikeana ja taputtaa kaikkia päättäjiä olalle, sillä oma kansa ensin -ajattelua ei ole todellakaan harrastettu. Olen myös yrittänyt katsoa kymmeniä haastatteluja yms. jotta saisin kuvan kuka tai mikä instituutio näitä päätöksiä tekee ja olen ainoastaan saanut todeta, ettei pääministerillämme ole yhtään ratkaisua/ehdotusta tai mielipidettä oikeastaan mistään. Toivon totisesti, että hän on todellinen päättäjä kulisseissa sillä julkisuuteen hän esiintyy Krista Kiurun tavoin pyöreänä kuin persereikä kun häneltä jotain kysytään. Tämä ei ole luonnollisesti mitenkään tavatonta, sillä jo aikanaan Ilkka Kanerva kierteli ja kaarteli klassikko  haastattelussa tavalla, joka olisi saanut Kalle Palanderinkin näyttämään syöksylaskijalta. Toki totuus on myös se, että hän sai lähdöt ehdoteltuaan tekstiviestin välityksellä sukupuolivärkkien yhteenhankausta sen ajan turhien julkkisten pioneerille.

Ystäväpiirissäni on monien eri ammattien harjoittajia ja mieleeni tulee erään heistä sanat, joka toimii opettajana. "Tämä työ on lomista huolimatta perkeleen raskasta, kun ei voi edes kunnolla ryypätä, ku aina on joku vanhempi on vinkumassa että onpa huonoa esimerkkiä." Herää väistämättä kysymys, että ajatteleeko hän liian konservatiivisesti, ajattelevatko vanhemmat liian konservatiivisesti, vai onko se vain maalaisjärkeä ja vastuunottokykyä? Maailma muuttuu ja niin pitääkin, mutta yksi asia ei muutu: "With great power comes great responsibility." (tuttu hämähäkkimiehestä). On siis varsin erikoista, että bile-Sanna ottaa bile-Ilmarin kanssa kastiketta vähän väliä ja tekee sen kohtuullisen näyttävästi kerta toisensa jälkeen. Siihen kun lisätään tämä entourage, joka kuvaa itseään milloin paidan kanssa ja milloin ilman, on soppa monella mausteella valmis. Varmaan kaikki ovat myös sitä mieltä, että tietyn kuvamateriaalin levittäminen esimerkiksi Kesärannan jatkovierailta oli täysin asiaton ja harkitsematon teko ja siitä pääministeri voi osin syyttää itseään, sillä hän itse on seuransa valinnut. Ilmaisena vinkkinä Sannalle voin kertoa, että kannattaa hankkia oikeita ystäviä, niin ei leviä vapaa-ajan kuvat/videot kaikkialle. En siis sano etteikö ministerit saisi juhlia, päinvastoin. Mielestäni raskas työ vaatiikin raskaat huvit, mutta onko tämä imagon muutos juuri nyt ajallisesti sopiva, kun kansan syvät rivit kärvistelevät talousahdingossa ja ainoa vinkki mikä tuli hallituksen jäseneltä oli, että käyttäkää nyt säästöjä energiakriisissä!! 😲 

Nyt joukkueet on jaettu niin sanotusti kahteen leiriin, joissa väistämättä suhtautuminen kärjistyy molemmissa, vaikka se tuntuisi itsestä päivä selvältä. Toinen joukkueista on ns. GO Marin -joukkue, jonka mottona on: 'Olet kaunein, paras, viisain, virheetön, trendikäs, pätevin, vahva ja ainoa oikea pääministeri sekä johtaja. Juuri niin kuin nuoren naisen tulee olla.' Toinen joukkue on ns. NO Marin, jonka mottoihin kuuluu: 'Jätä hommasi, sillä olet tyrkky, epäpätevä, nokkava, ylimielinen kakara ja neuroottinen anti-johtaja. Juuri niin kuin nykyajan some-tähdet ovat.' Kun noita nimikkeitä tai ominaisuuksia tarkastelee sveitsiläisin silmin, täytyy vain ihastella molempien keskitysleirien sokeaa suhtautumista meidän tämän hetken johtajaamme. Jos puolesta puhujien paras argumentti onnistumisesta on se, että on hienoa ja nykyaikaista että nuori nainen saa bilettää, olla seksikäs ja silti olla ministerin virassa, täytyy eittämättä huolestua noiden ihmisten kyvystä kuunnella tai lukea faktoja mitä hallitus on tehnyt, jättänyt tekemättä tai saavuttanut. Toisaalta jos vastapuolella seisojien kritiikin sisältö on mallia, ministeri ei saa ryypätä, ei saa näyttää hyvältä, ei saa olla somessa, ei saa olla nuori jne., on tilanne yhtä huolestuttava, sillä maailma muuttuu. Turha varmaan todeta, että on selvää kuin aamuinen puhallus, ettei kumpikaan joukkue ole oikeassa vaan molemmat ovat pihalla kuin lumiukon lakki. Olisiko nyt siis kaikilla (myös Sannalla ja Ilmarilla) aika lopettaa nämä spekuloinnit juhlimisesta ja keskittyä kaikki omalta osaltaan siihen, että tähän Suomen surkeaan taloustilanteeseen löydetään ratkaisuja. Pääministerillämme on valta ja vastuu löytää oikeat keinot ja/tai ihmiset ratkomaan näitä ongelmia ja toimia näiden ratkaisujen ulostuojana ja esimerkkinä, koska hänellä on selkeästi poliitikon kyvyt. 

Olisiko syytä nyt taas kaikilla miettiä omaa suhtautumistaan tätä kohua kohtaan, pyyhkiä sekä Halo-efekti, että Stigma-ilmiö pääministerimme yltä ja ottaa selvää faktoista. Tällä hetkellä olen itse sitä mieltä, että Marin on tuonut Suomelle hyvää julkisuutta maailmalla, mutta koko hallituksen suoritus talouden näkökulmasta on ollut surkea. Eli vaikka ministereidenkin täytyy saada juhlia, on jännää että ainoastaan pääministeri siitä julkisuuteen tulee. Olisiko siis nimike pääpäiväministeri paikallaan? Kuulun joukkoon, jonka mielestä polvillaan maassa renkuttava some-ministeri ei ole läheskään niin uskottava kuin konservatiivisesti käyttäytyvä kollega, mutta se ei poista sitä etteikö niin saisi tehdä. Oli miten oli, antakaa ihmisten juhlia ja muiden instituutioiden tehdä ratkaisut jatkoa ajatellen. Lähtöjä ministerien pesteistä on saatu aiemmin mainitsemani tekstiviesti-gaten lisäksi mm., sposteista, yrityssopimuksista, Greenpeacen syyttämättä jättämisistä ja eturistiriidoista johtuen, joten eiköhän tämäkin "jauhojengi-gate", jonkun syyniin joudu. Jos ei niin kyse on epätasa-arvosta. 

Eli muistakaa, ministeri ja kilju-kanisteri sopii samaan lauseeseen, mutta ministeri ja gangsteri ei. Kaikenlaista sitä joutuu pohtimaan. Ja EI!!! Tässä ei ole kysymys naisvihasta tai muistakaan mielensäpahoittajien lempiaiheista vaan kyseessä on mielipide pääministerimme aikaansaannoksista. 

Terveisin Harmaa Mies

Lukijoiden suosikit

Suomen juhlapyhät: Pääsiäinen

Lisääntymisen paine

Presidenttipeliä