Tosi-TV - Uhka vai suurempi uhka?

 

Minun mahani valtasi tunne, niin kuin olisin ensimmäistä kertaa Intiassa ja ensitöikseni maahan astuttuani hörpännyt litran Gangesin raikasta vettä, kun kuulin kahvilassa naapurinpöydän likkojen keskustelevan ihmissuhteita ruotivasta reality-sarjasta. En ollut toki 100% varma johtuiko vatsalaukkuni kiertyminen nälän vai pahoinvoinnin tuomista tunteista. Oli mykistävää kuunnella, kuinka tyttöset keskustelivat osallistujista, aivan kuten olisivat hiekkalaatikolta saakka heidät tunteneet mikä tietenkään ei ole poissuljettua. No nämä keskustelussa olleet henkilöt luovat Britanniassa omaa julkisuuden uraansa pienen puskutraktorin lailla, joista osa sai osakseen kehuja ja toiset täystyrmäyksen niin ulkoisista kuin sisäisistäkin avuistaan. Se sai minut miettimään; mikä saa ihmisen lähtemään kaiken kansan eteen setvimään omia parisuhteitaan, niiden löytymistä tai vaihtoehtoisesti tekemään itsestänsä tietoisesti pellen ja mihin hintaan? Harmaana miehenä minua myös kiinnostaa tietää miksi niitä katsotaan niin paljon?

Hämmentävä, tarkoittaa mm. talkkunapuuroa sekoittavaa ihmistä, mutta myös adjektiivia, jolla voisi kuvailla omia ajatuksiani kun luetteloin reality-ohjelmia itselleni ylös. Keskityn nyt suurelta osin niihin ohjelmiin, joissa ohjelmien tähdet on haravoitu meidän tavallisten kuolevaisten joukosta. Hämmennyksekseni huomasin, että näitä ihmissuhteita koskevissa ohjelmissa on selkeät kaksi kategoriaa. Toiset käsittelevät kahden ihmisen kenties pakkomielteistä halua saada uusi ihmissuhde, avioliitto tai jopa lapsi!! Toinen puolisko ohjelmista käsittelee olemassa olevia tai uusia suhteita, joiden tiellä on toinen toistaan persoonallisempia, kuumempia, hullumpia tai vaikka vaan löyhempi moraalisia nuoria ihmisiä. Onhan siis sanomattakin selvää, että nämä jälkimmäiseen kategoriaan kuuluvat sarjat voidaan osittain laittaa nuoruuden huuman piikkiin, joten olisiko syytä ottaa peruskouluopetukseen lyhyt oppimäärä tämän kaltaisten ohjelmien haittapuolista?

Julkisuus on nykyään jo käsite ammatista, joka taas sotkee ajatukseni kuin keväinen kutuhauki verkon tai punajuuri puuvillaneuleen. Ymmärrän, että julkisuudella voit elättää itsesi, mutta sillä on isosti väliä mistä sinut tunnetaan. Olympiamitalisti, maailmanmestari, platinaa myynyt artisti, poliitikko, näyttelijä ja vaikka menestynyt kirjailija ovat julkisuuden henkilöitä halusivat tai eivät. Se osa heidän tulee kantaa, vaikka eivät sitä ole uravalintaansa tehdessä miettineetkään. Salarakas, pettäjä, bilettäjä ja vaikka sekoilija ovat taas tietoisia ominaisuuksia, jotka haluttu tuoda julkisuuteen sen toivossa, että joskus voisi päästä vaikka yökerhoon jonon ohi. BB-Niko, Bile-Dani, TIS-Inkku ja LIS-Reetu (muutama mainitakseni) ovat hahmoja, jotka ovat onnistuneet luomaan jonkun sortin identiteetin omaan julkisuuden halukkuuteensa. En tiedä yhtään kuinka monta siivua leipää nuo lisänimet tuovat pöytään, mutta sen tiedän, että suurin osa nykypäivän "julkkiksista" eivät tienaa jeniäkään sillä, että heidän naama tunnistetaan. Voi olla jopa niin, että joudutaan tekemään taloudellisesti ratkaisuja, jotka hyödyttävät yhtä paljon kuin piikkilanka pesukoneessa. Cuccia, Bossia, Vuittonia ja mitä niitä oli. Näitä täytyy hankkia, vaikkakaan ei voi enää työskennellä vanhassa ammatissaan (eikä välttämättä tulevassakaan) ja sen myötä tulovirta on kiinni lehtien palstoista. Omalla tavallaan nämä TISsit, LISsit, BBeet, Bachelorit sun muut siis antaa realitya, mutta yleensä se karu reality ei näy ulospäin. Katsojaluvut selittyvät siis kyllä realitylla, mutta tarkemmin tilannetta ilmaisee kuvaus; traaginen sosiaaliporno.

Entäs sitten nämä häähullut ja lastenhankkijat? Onko kulttuurimme edelleen niin vanhoillinen, että se painostaa ihmisiä kohti sitä "tavoitelluinta ja ainoaa oikeaa", eli avioliittoa ja lapsia? Ensitreffit alttarilla tai Lapsi tuntemattoman kanssa, ovat ihan yhtä outoja konsepteja kuin nämä nuorten aikuisten känniset naintisekoilut, joista jää yleensä käteen tyhjä arpa tai räyhäkkä sukupuolitauti. En ole millään muotoa uskonnollinen, joten en puolusta kristillistä avioliittoa, mutta ymmärrän avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen edut. Siksikin en tuomitse, kun joku haluaa heti naimisiin, mutta syy sille että se tehdään televisiossa onkin monisyisempi. Ensitreffit saman katon alla tai Ensitreffit 2 kuukaudeksi eivät toisi katsojia, mutta vanhoillinen ajatuksemme avioliiton pyhyydestä, antaa mahdollisuuden epäonnistumiseen, jolloin traagisen sosiaalipornon määreet tulee täyteen kuin ilmaisia ämpäreitä jakava Ruotsin laiva. Näin ollen tämäkään tosi-tv ei palvele niinkään niihin osallistujia, vaan sen tekijöitä. Ymmärrettävistä syistä tämäkin formaatti siirrettiin mainoskanavalle. 

Sitten kun luulin että ihmissuhteista kertovista ohjelmista oli puristettu kaikki, laitettiin vielä yksi vaihde; Lapsi tuntemattoman kanssa. Eletäänkö nyt siis aikaa, jolloin julkisuuden tavoittelun tuoma hyöty on virallisesti ohittanut moraalin? Ymmärrän, että joillekin edelleen lapsen saanti on elämän tarkoitus, mutta mietitäänkö tässä ketään muuta kuin itseään? Lapsien tekoon pitäisi mielestäni muutenkin olla jonkun näköinen kurssi, tutkinto, haastattelu tms. sillä se on eittämättä suurin päätös ihmisen elämässä. Jotenkin tuntuu että tämä on lähtenyt yhtä napakasti lapasesta kuin talkkari jäiseltä peltikatolta. Onkohan tulossa vielä jotain, joka saa vatsani vääntämään kuin se mahdollinen Gangesin vesi? Huhhuh. 

"Julkisuus on kuin HIV, ikuinen vaiva jonka kanssa toiset pärjäävät paremmin kuin toiset."

Terveisin Harmaa mies